4.8.2009

Kesä on lopuillaan ja syksyä kohden mennään.. Lokakuu jännittää jo, Viljan muistopäivä ja tietysti myös Eevertin kolmivuotispäivä. Hurjan iso mies jo! Matiaksenkin synttäreitä vietettiin kesäkuun 8.päivä, uskomatonta että meidän vauvakin on jo yli vuoden vanha :)

Koko kesä on mennyt tosi vauhdikaasti, talon maalauksen ja pihan laiton merkeissä. Silti tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi tai oikeastaan valmiiksi asti.. Paljon ollaan saatu apua ja on sitä todella tarvittukin. Nyt vielä täytyisi talvea vasten saada paljon valmiiksi, kamalaa ajatella niin pitkälle :/

Suruakin meillä on ollut, välillä tuntuu koko maailma niin vääristyneeltä paikalta ettei tahdo järki riittää. Eikä se oikeastaan riitäkään, täytyy vain mennä eteenpäin ja pitää enkelit lähellä.

Käväistiin me muumimaailmassakin. Oli tosi hieno reissu, pojat jaksoivat hienosti koko pitkän päivän olla reissussa! Paras juttu kesälomalla :)



Rakkaudella kaikille eläville ja kuolleille,
Oriveden Nuuskamuikkuset ;)

22.4.2009

Olipa lyhytaikainen loppukirjoitus...olkoonkin että sen pitikin olla väliaikainen...

Rakkaan ystäväni esikoistytär menehtyi kohtuun juuri ennen laskettua aikaa puolitoista viikkoa sitten.. Huomenna on siunaustilaisuus, ja olen menossa heille sen jälkeen...

Hei sinä pieni pipana
- kaunis kuin mikä
Jäi jälkeesi iso ikävä

Hei sinä pieni siellä
kaukana, mutta niin lähellä
Nähdäänhän me vielä?

En tahdo jättää hyvästejä
vaan sanon
Näkemiin pieni
Näkemiin

(Vie Viljalle terveisiä...)



Eeva

Väliaikainen loppukirjoitus...

Tässä ei tosiaan juuri ehdi kirjoittelemaan.. Meillä on oltu kovasti kipeänä, kaikki vuorotellen. Tästä taitaa tulla väliaikainen loppukirjoitus ;)

Viljasta

Ikävä on.

Ajattelin aloittaa Viljasta, koska se jää aina jotenkin viimeiseksi asiaksi ja halusin muuttaa välillä järjestystä :)

Meillä on aikomus tehdä Viljalle oma puutarha tänne kotipihaan ensi kesänä. On ihanaa kun voi jotenkin huomioida meidän neitiäkin, vaikka sitten kukkia kasvattamalla, varsinkin kun haudallekin on hieman monimutkaisempaa päästä.

En osaa muuta sanoa kuin että kaipuu on suuri. Voi kun oltaisiin saatu pidellä sinua sylissä enemmän kuin sen kerran.


Eevertistä

Eevert on kasvanut niin hienosti ja normaalisti ;) ettei sitä varmaan olisi odottanut juuri kukaan. Meneillään on aivan mahdoton kaksivuotiaan kapina, ja välillä saa repiä peliverkkareitaan oikein tosissaan, kun kaksi kovaa kohtaavat (äiti ja Eevert). Eevert on ollut hoidossa osapäiväisesti syksystä asti. Mitään ei ole pojan suhteen tarvinnut jännittää, hän kun on ollut ihan ylisosiaalinen aina, liekö alulla vaikutusta tähän.

Niiin on rakas Ukko!:)

Matiaksesta

Matiaksen kasvua jännitetään, tällä hetkellä ollaan ihan seurantakannalla sen suhteen kuinka pituuskasvu jatkuu ja tarpeen vaatiessa tutkitaan lisää.

Matiaksen syntymä oli ihme, ja se on tietyllä tavalla auttanut meitä ymmärtämään elämää niinkin, että se voi olla normaalia ja ettei ole synti että väsyy esimerkiksi ihan normaaliin arkeen lasten kanssa. Matiaksen kanssa me olemme myös saaneet kokea sen ns.normaalin äitiyden ja isyyden, koska lapsikin on sitä :)

Niin on rakas Hekku!:)

Kodista

Saimme talon Orivedellä valmiiksi tammikuun puolessa välissä. Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin, ja on todella ihanaa kun on enemmän tilaa ja ympäristö on sellainen, mistä itse pitää ja minkä on valinnut. Vaikkakin siinä rakentamisessa oli ja on paljon stressaavaa, niin kyllä yleisesti ottaen tämä on ollut iso onni! (Tervetuloa keväällä pihatalkoisiin.... eh eh...;) )

Meistä

Meistä on kasvanut kauhean yhtäkkiä iso perhe, ja tuntuu, ettemme ole ihan pysyneet siinä edes mukana. Minulle sanottiin tuossa että ei olisi ihme, vaikka olisi pahempikin identiteettikriisi, olenhan parin vuoden sisään tullut kolmesti äidiksi ja menettänyt lapsen, vaihtanut paikkakuntaa ja rakentanut talon. Ihan samat pätevät tietysti Villeen. Kun kuulin tuon jonkun muun suusta, havahduin siihen, että jos kuulisin jollekin muulle tapahtuneen tuon kaiken, ajattelisin, että hänen täytyy olla ihan loppu ja hullu. Eikä se aina ole niin kaukana itseni kohdalla.

Me olemme kuitenkin pysyneet yhdessä, ja yhdessä taistelleet kaiken läpi ja taistelemme vieläkin ;) Nyt toivomme vain tylsää normaalia elämää. Ja rakkautta! :) Ja sehän ei koskaan ole tylsää......

Pariskunta me olemme todella hitsautuneet yhteen, siinä on kipinät sinkoilleet jos jostakin syystä ja välillä on elämä satuttanut niin että se on ollut sietämätöntä. Mutta haavoja on ollut parempi parannella yhdessä. Eevertin sanoin: "Pipi (puhallus)- paranee. Ei hätää."

Niinkuin kirjoitin vauvakuumeen sivuille tarinamme loppuun,
me taidamme on kaikesta huolimatta ihan onnellinen perhe! :)

rakkaudella Eeva, Ville, Eevert, Vilja ja Matias

ja tietysti Sima-kissssa :)

Luvattu maa

Itku loppumaton
äideiltä maan
Itku loppumaton
loppunut kokonaan
Kirvonnut kahle kyynelten
kirvonnut taakka ihmisen
Loppumaton
itku loppunut on

Ootko vastassa siellä?
Odotatko jos tuun?
Ootko vastassa jos
mä pääsen maahan luvattuun?

Onpa lapsella helppo
laulella vaan
Onpa lapsella helppo
vailla tuskia maan
Niin loistaa päivä kirkkauttaan
Yötä ei enää milloinkaan
Lapsella helppo laulaa vaan

Ootko vastassa siellä?
Odotatko jos tuun?
Ootko vastassa jos
mä pääsen maahan luvattuun..?

Juha Tapio osaa tuon sanoiksi pukemisen.... Toinen meille tärkeä on ollut Toisella puolen virtaa-kappale josta on kirjoitettukin. Näitä kuunnellen on hyvä surra.

No niin...

Jäi vähän huonolle kuulumisten kirjoittelu tuon taudin jälkeen. Nyt ollaan jo kontrolliin (keuhkokuviin) menossa huomenna, toivottavasti kaikki on siellä kunnossa!

Leikkasin Eevertin tukan tänään ekan kerran. Poika istui niiiiin hienosti tuolissa ja antoi leikata :)
Isoiksi nämä pojat ovat kasvaneet, tänään haettiin Eevertille "isojen poikien tuoli" että Matias pääsee tavalliseen syöttötuoliin kun ei suostu enää sitterissä syömään kun ei näe muita....!

Talokin on saatu ja ina vajaan kuukauden päästä pitäisi päästä muuttamaan..

Pari kuvaa tuloksista ;) Ihan paikallaanhan ei mies pysy millään, mutta ihan hyvä siitä tuli... :) Ja tietysti nuori herra esitelmöimässä ikivanhan tupperi-kipon ihanuuksista.. Älkää välittäkö taustalla vallitsevista kaaoksista, sellaista täällä on aina kun ei ole paikkoja millekään.. Mutta kohta on :D!

(Talostakin ehkä kun saadaan kuvia valmiina.)

17.11.2008 klo 18:00

Meiilä on ollut tässä taas TAYS:n keikkaa... Eevert sai pahan keuhkokuumeen ja on ollut kipeä tosi kauan. Vasta viime torstaina terveyskeskuksessa (kolmas käynti) kun Ville pyysi että otetaan tulehdusarvot ne otettiin, ja ne olivat sitten pikatestissä 230... Siitä suoraan sitten Lastenpolille, jossa tarkemmat verikokeet ja CRP 288. Sieltä pitkän odottelun jälkeen infektio-osastolle eristyksiin.. Sunnuntaina poika pääsi pois osastolta. Antibiootit menivät siellä "suoraan suoneen" ja nyt vielä kotona perjantaihin asti suun kautta.

Sinällään aika hyvin, että se oli Eevertin ensimmäinen osastoreissu taudin takia! Vasta yli kaksivuotiaana! Hyvin on käsidesit ollut käytössä ;)

Viljan muistolle 17.10.2008

Pääasiassa lainatuin sanoin ja kuvin...

Teepusseista:

Elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet,
vaan ne, jotka jäivät muistiin.
Pjotr Pavlenko

Älä itke sitä, että yhteinen hetki on ohi, vaan iloitse siitä, että se on ollut.
J.W. von Goethe
(Itkempäs kuitenkin...)

Mikään ei ole turhaa mistä jää muisto.
Marianne Kutila



Minä tahtoisin nukkua pois nämä päivät

Unohtaa sen
mikä unohdettavissa on
Ja muistaa kaiken
millä on merkitystä

Piilottaa ne tärkeät sydämeeni
Pitää ne unessa mukana
ja nukkua
Nukkua pois nämä päivät

Eeva


Kun hiljaa soi kuiskaus tuulen, sun kuiskaavan kuvittelen.
Nään kukkasen kauniin ja luulen: näin kasvosi takana sen.
Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen.
Juha Vainio


Lähimpänä olevaa
joskus tuskin huomaankaan,
vaan kun katson kauempaa,
tunnen, häntä tarvitaan.

Kuormamme on yhteinen,
liian paljon painaa se.
Herra, aina jaksa en,
puolestamme rukoile.

Vierelläni pysyvää
tahdon vielä rakastaa.
Surua hän keventää,
elämä on helpompaa.
Liisa Pajunen

Ja vielä:
Lapsen silmistä näkyy minun elämäni:
joskus vaikea katsoa.
Minä annan hänen mennä
ja vaeltaa, palata luokseni katsomaan,
vieläkö maailma on pystyssä.

Minä olen sitoutunut lopun elämääni
tuon katseen kysymykseen:
Voihan täällä elää, äiti, eikö voikin?

Ja minun on nyökättävä aina, aina.
Vaikka silmät suljettuna.
Arja Kuisma

Ja aina vaan Maarit Hurmerinnan laulun sanoin:
Jos tahdot tietää mitä on pimeä, asu luonani lokakuu
Jos tahdot tieää mitä on valo, pysy luonani kesään




Rakkautta ja voimaa kaikille jotka meidän kanssamme muistatte ja surussa kuljette..


(kuva lainattu)

10.10.2008 klo 8:50

Meillä on tässä juhlittu synttäreitä..moneenkin otteeseen. :) Se täytyy sanoa, että viime vuonna ei ollut ollenkaan näin paha olla (siis ikävä Viljaa ja ahdistus kahden vuoden takaisista muistoista). Varmaan oli jo raskaushormoneilla vaikutusta - odotettiin jo silloin siis Matiasta. Ja tietysti yleisväsymyskin painaa niin ettei jaksa oikein kunnolla normaalielämääkään, suru tulee siis lähes ylitsepääsemättömäksi. Jotenkin kun ei jaksaisi olla surulllinen niin sitä tulee vielä huonompi olo, liekö jotain syyllisyyden tuntoa.. :(

Synttärihetket ovat kuitenkin olleet ihania, Eevert on niin loistava heppu, että sen kanssa kyllä pysyy tässä maailmassa ja jalat ainakin maassa. Vaikka välillä tuntuu että sen kanssa pitäisi pystyä lentämään että pysyy perässä..;) Eevert on alkanut nyt toden teolla puhua, uusia sanoja tulee joka päivä ja ensimmäinen lausekin saatiin jo! (Oliko se "todellinen" tai tarkoituksellinen niin sitä ei tiedä muuta kuin Ukko itse..) Kysyin enon kuvasta että onko siinä eno vai täti, niin vastaus oli "Se ooon.......TÄTIIIII!" Onneksi olkoon ylpeälle enolle ;)

Nuorin herra Peltonen eli Matias on myös ihan omaa luokkaansa, pikkumies räkättää nauraa aina kun masuvaivoiltaan ehtii. Niitä tosin on aika paljon, nyt on jo kahteen kertaan käyty lääkärissä (toisella kerralla Mäntän sairaalassa asti kun ei ole vklpäivystystä täällä) toimittamassa herran vatsa kun ei toimi. :( Nyt toivotaan ( :/ ) lähetettä TAYSiin että tutkitaan miksi ei masu toimi. Inhottavaa mennä sinne taas, mutta pakon sanelemana ei ole vaihtoehtoja. Kaikki kotikonstit kokeiltu.. Seuraavassa todistusaineistoa luumusoseen syönnistä :)